Tilastollinen pääsiäinen

Pääsiäistä on vietetty pitkään ja hartaasti ja jatkuuhan tämä vielä pari päivää. Tilastollisesti katsoen mielenkiintoisissa merkeissä. (Tuolta linkin takaa löytyy oikeasti kiinnostavia pääsiäistilastoja. Tai siis kiinnostavia, jos sattuu olemaan outo utelias tilastonikkari kuten minä.)

Punaviiniä on lipitetty niin kuin asiaan kuuluu. Alkon myynti kasvaa pääsiäisenä räjähdysmäisesti varsinkin punaviinien osalta ja koitin minäkin kantaa korteni kekoon. Mutta täytyy sanoa, että tämä kevääntulo kääntää katseet kohti kuplivia ja valkoviiniä.

Ystävä kävi pääsiäiskirkossa kaksi kertaa samana päivänä ja vielä kolmannenkin kerran seuraavana. Sitten ruvettiinkin tekemään syntiä ja lipittämään sitä viiniä. Efesolaiskirje 5:18: "Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno." No ei me nyt hirveän riettaiksi ryhdytty, mutta kiirat karkoitettiin, kuten tapanamme on. Äitini kanssa kerran intouduimme ihan ulos asti, viime vuonna jolkotimme ystävän kanssa sisällä pari kierrosta. Samaan päädyimme tänäkin vuonna. Siinä rytmimunat soi ja jalka nousi nohevasti. Onneksi esikoinen oli kylillä kavereiden kanssa. Ei kuulemma olisi edes halunnut kuulla bakkanaaleistamme näkemisestä nyt puhumattakaan.

"Varhaisena pääsiäisenä sää suosii tai sitten ei." Kuka näitä ennusteita oikein laatii? Meillä kyllä on paistanut ihan kiitettävästi aurinko ja olen jopa päässyt vähän lenkillekin. Pirun liukasta vaan on, joten aikamoista köpöttelyä oli se.

Suklaata hain lähinnä poikien tarpeisiin. Meillä piilotetaan munat vasta maanantaina kun kuopus tulee kotiin. Minulla on ollut tapana piirtää kartta jonka avulla munia sitten etsitään. Se on vallan hauskaa meistä kaikista.

Muna juhlistaa pääsiäistä ja avittaa arkea. Juu ei. Ei minulla. Kollegakin totesi torstaina työmaalta lähtiessäni että tokko sulle tohtii munarikasta pääsiäistä toivottaa? Todettiin, että munanpiilotus on tässä mennyt sillä lailla pieleen, että minun munani on edelleen löytymättä vaikka erosta on jo se säällinen puolitoista vuotta kulunut. Viime vuonna julistetiin munapulaa pääsiäisen aikaan kun häkkikanalat kiellettiin, mutta nyt ei sellaista pulaa pitäisi enää olla. Vale, emävale, tilasto. MOT.

Meillä ei tänä vuonna syödä pashaa eikä mämmiä vaan pashakakkua. Tehdas käynnistyy jahka esikoinen tulee mummilta. Katsotaan miten onnistuu agar agarilla, minä kieltäydyin ostamasta liivatetta.

Pääsiäistä juhlitaan keltaisilla kukilla. On noissa tulppaaneissa keltaiset reunat.

Rairuohosta ei tullut mitään ja tipumme pääsivätkin sitten onnenbambuun. Onnellisia ovat sielläkin, oli perinteistä eli ei.

Ja ne meidän pääsiäispuput, joista varmasti tulette kuulemaan pääsiäisen jälkeenkin. Koitamme antaa niiden kotiutua rauhassa. Aivan syötävän suloisia ovat. (Tahaton sanavalinta, jonka annoin sitten jäädä. Kasvissyöjäperheessä ei kosketa pääsiäisenäkään lampaaseen saati pupuihin.)

***

Puro. Vaikka yöllä pakastaa, niin päivisin jo purot lorisee. I-ha-naa! Sitä paitsi nyt on kesäaika. Vaikkakin vähän aikaa kesään vielä.

Tymäkät tuoksut

Aamulla parasta on kahvin tuoksu. Ilmatiiviin espressopurkin avaaminen on joka-aamuinen elämys. Kahvi on siitä jännittävä aine, että se tuoksuu paremmalle kuin maistuu. Silti olen siihen auttamattomasti koukussa. Ihanaa on myös avata työpaikan ovi, sieltä yleensä leijailee vastaan vastakeitetyn kahvin tuoksu. Ihanat kollegat laittavat aina kahvin valmiiksi ennen kun tulen aamu- tai iltavuoroon. Jotkut asiakkaat taas... no, minä olen tämän altistuksen myötä muuttunut varsinaiseksi vihikoiraksi, ja pystyn sanomaan suoralta kädeltä ainakin kymmenen asiakasta jotka asuvat pahoin kosteusvaurioituneessa talossa.

Oma lukunsa ovat sitten tietysti ne (yleensä) miesasiakkaat, jotka ovat joko nautiskelleet virvoittavia juomia liian kanssa liian usein ja parhaassa tapauksessa vielä vetäneet röökin alaovella. Tai ne, jotka harrastavat vaatteiden vaihtoa tai/ja suihkussakäyntiä harvemmin kuin kerran viikossa kuussa. Mutta on niitäkin, jotka tuoksuvat partavedelle niin että heikompaa pyörryttää. Puhumattakaan naisista, jotka lotraavat pysyvän immuniteetin omaan tuoksuunsa hankittuaan hajuvettä kaksin käsin aamuin illoin. Ats-hii. Sellainen mies, joka tuoksuu puhtaalle, miedosti (minua) miellyttävälle partavedelle saa kyllä sukat pyörimään jaloissa.

Tarhan eteisessä tuoksuu koira. Luulen sen johtuvan lukuisista ulkoleikeissä kostuneista hanskoista ja pipoista. Yläasteella taas hiki, niin jalka- kuin kainalosellainen. Olen koittanut usuttaa esikoista jatkuvasti tiuhempaan hygienian hoitoon. Meillä kotona tuoksuu päivittäin ruoka ja kynttilät. Sytytetty tulitikku on minusta ihanan tuoksuinen. Samoin puhtaat lakanat ja pyyhkeet. Rakastan maltaan tuoksua saunassa. Perverssejä ja onneksi lyhytaikaisia tuoksunautintojani ovat bensan käry tankatessa, pakokaasu sopivalla ilmalla ja liuottimet sekä permanent-tussit. Minkä liimanhaistelijan maailma on minussa menettänytkään!

Saanko esitellä: Lurk ki ja Hop su!

Nyt esikoisen huoneessa tuoksuu myös heinä. Sinne muutti eilen kaksi pääsiäispupua.

Tässä meidän päivän tuoksut. Miltä sinun päiväsi tuoksuu?

***

Tuoksu. Minulla on vieläkin se täydellinen luomuhajuvesi hakusessa. Täytynee paneutua syksyllä taas asiaan. Kesän vielä pärjään näillä vanhoilla, mutta sitten täytyy ottaa nenä käteen ja painua ekokauppaan.

Oi niitä aikoja

Vaikka en edes tiennyt (ennen googlaamista) kuka on Greg Bunch, imeydyin silti kiinni Nollavaimon taannoiseen haasteeseen. Muistihan minulla kyllä pelaa. Selektiivinen sellainen.

Täytyy tähän kärkeen kyllä todeta, että ihan kaikilla ei olekaan Nollavaimon antamaa lupaa parkkeerata juuri niin kuin itse haluaa. Aion printata sen fontilla 72 ja kiinnittää kojelautaan. Siinäpä sitten ihmettelevät naapurit ja kylänmiehet, poliiseista puhumattakaan. 

1. Ensimmäinen paras kaveri ?

Ulla. Olin kaksi vuotias kun muutimme luhtitaloon jossa Ulla jo perheensä kanssa asui. Saapastelin pihalle ja ilmoitin ylpeänä että "tämä on mun talo". Ei mennyt kauaa, kun olin ihastunut Ullan veljeen ja samalla varmuudella toitotin, että menen sen kanssa naimisiin. Öö, tuota...

2. ..... elokuvakokemus ?

Kotikaupungissani oli joku happening ja koko viikon ilmaiset elokuvat. Kävin katsomassa sekä Betty Bluen että Blues Brothersin eikä elämäni ollut enää koskaan ennallaan. Joku toinen tapahtuma oli se, jossa näytettiin Pink Floydin The Wall ja perustukset järkkyivät entisestään.

3. ..... ulkomaanmatka ?

Voi ei... Tämä oli ala- ja yläasteen välisenä kesänä Ruotsiin äitini ja hänen silloisen miesystävänsä kanssa. Olin epätoivoisen rakastunut luokkakaveriini joka päätyi eri yläasteelle kuin minä. Sydämeni oli siis särkynyt. Matkalle tuli mukaan tuttavaperhe jonka poika sai myös sydämeni läpättämään. En uskaltanut vaihtaa hänen kanssaan sanaakaan koko viikon aikana mutta muistan edelleen, kuinka hän soitti pianolla Myrskyluodon Maijaa. Ja miten kuukautiseni alkoivat tuolla reissulla. Auts.

4. ..... bändikeikka /konsertti/ festarikokemus ?

Minun ensimmäisen bändikeikat olivat Yö-yhtyeen. Olin henkeen ja vereen Yö-fani, ja tämä tarkoitti silloin autuaalla 80-luvulla, että Dingo oli saatanasta. Jos joskus päädyn luokkakokoukseen, en todellakaan halua nähdä sen aikaisia Ystäväni-kirjoja...

Joskus mentiin junallakin, mutta harvoin

5. ..... ravintolailta ?

Onkohan rikos jo vanhentunut, jos tunnustan, että kuljin ystäväni henkkareilla ravintoloissa jo hyvissä ajoin ennen 18-vuotispäivääni? En juomien vaan orkesterien perässä. Olin pesunkestävä rokkimimmi.

6. ..... suudelma ? Tarkenna.

Tämä on suora lainaus aiemmasta tekstistäni: "Hmm, olen kertonut, että liftailin paljon teininä. Syynä olivat erinäiset orkesterit, mutta bändäri en koskaan ollut. Kerran kuitenkin matkasin suosikkibändin keikkabussissa ja salaa ihailemani laulaja pikku hiprakassa lähestyi minua. Olin melko otettu suudelmasta, ensimmäisestäni, ikinä, mutta bussin perälle en kuitenkaan suostunut..."

7. ..... salainen rakkaus ?

Varmaan juuri kohdassa kolme ensin mainittu tapaus. Vesa, mitä sinulle kuuluu?

8. ..... harrastus ?

Minä en oikein ole harrastajatyyppiä. Mutta liftaamista ja bändejä voi varmaan tituleerata harrastukseksikin. Se siis. Todella tervehenkinen sellainen...

9. ..... oma koti ? 10. ..... työpaikka ?

Voi, ihan oma koti on vielä hakusessa. Mutta siis silloin, kun muutin kotoa pois ylioppilaskirjoitusten jälkeen, päädyin vuokralle Itä-Pasilaan (!) ja pääsin Kontulan STS-pankkiin töihin. Huh! Tosin olin vissiin sitä ennen ollut lapsenlikkana ja siivonnut Instrumentariumia, mutta lasken silti tuon pankin ensimmäiseksi oikeaksi työksi. 

11. ..... lukemasi blogi ?

Nyt jo edesmenneen Villasukan Langanpätkiä -blogi. Lepää rauhassa. 

***

Kultainen nuoruus. Jotenkin tämä haaste huusi päästä juuri tänään esille. Se kultainen nuoruus - jääköön unholaan!

Voi kanikuume sentään

Kun pää on ihan tyhjä...

...tai täynnä pupuaiheita...

(Haaveilemme kääpiöluppa-merkkisestä pupusta. On ehkä pakko käydä haistelemassa saammeko niistä oireita. Oli sanoissa asetteleminen, kun meinasi väkisin tulla että "voitaskos me tulla haistelemaan eiku katsomaan teidän kaneja". Onkohan se jotenkin epäilyttävää näin pääsiäisen alla?)

Kuva täältä

...voi koittaa saada ajatuksensa jonnekin muualle ja vaikka muistella päivän sanan kunniaksi kaikkia mieleen tulevia kylpyankkoja.

Yksi on ainakin se uutinen maailmalla seilanneista kumiankoista joiden perusteella merivirtauksista saatiin kiinnostavaa tietoa. Oliko siellä takana joku onnettomuus vai päästettiinkö ne vapauteen tieteen nimissä?

Entäs se kummallinen laulu (jota en millään muista kokonaan enkä löydä tähän hätään) jossa lauletaan muistaakseni että "oot kumiankkani sä kolme seiskytviis". Vai menikö se ollenkaan näin?

Kaikki meidän perheen kumiankat on heitetty roskiin, koska niiden sisälle pesiytyi hometta.

Wikipedia tietää kylpyankoista paljon. Muun muassa, että maailman suurimmassa kylpyankkakokoelmassa on peräti 2583 yksilöä. Tai on se tietysti saattanut jo kasvaakin.

Opinpa minäkin juuri jotain uutta: tarjolla on ollut värisevä kylpyankka hienostuneelle nautiskelijalle. Oh my!

Kuva lainattu täältä

Sitten voikin toivoa, että juttu alkaa taas luistaa ja toivottaa kaikille oikein hyvää ja rentouttavaa pääsiäistä, kumiankoilla, tipuilla tai ilman.

***

Kylpylelu. Kun laululinjalle eilen lähdettiin, niin jatketaan vielä vähän. Minulle tulee kylpylelusta aina mieleen M.A. Nummisen "Amalia menee kumikavaljeerin kanssa saunaan" -biisi, jossa ei tyydytä ihan perinteiseen kumiankkaan. Och samma på svenska: "Amalia går med sin gummikavaljer i bastu". Kuminen tapiiri vain kainaloon, tai vaikka apina kaulaan! Jos Jukka Poika jakoi eilen mielipiteitä, niin taitaa M.A. kuulua samaan kastiin. Sitä ääntä joko vihaa tai rakastaa.

Parantaa kuin sika juoksuaan

Nimittäin tämä viikko. Aamu sujui paljon paremmissa merkeissä kuin maanantaina. Kuopus heräsi omia aikojaan siihen, että oli jo ihan valoisaa, kömpi viereeni ja teki siihen pesän. Tällä kertaa se ei ollut talviunipesä vaan sieltä päästiin helposti aamupalapöytään. Keittiössä lauleltiin "Sika - se kuulan kalloon saa". Ja "sika, ja setä verta juo". Tää on varmaan joku vitsi, eikö vaan äiti? Joo, ehdottamasti. Ainakin meidän kasvissyöjäperheessä. Lauleloon innoitti tällä kertaa pannunalunen. Ei varmaan tarvitse kertoa mikä tuo ...hmm, pyöreä papana porsaan peräpuolella on olevinaan...

Töissäkin olin pitkästä aikaa ihan kokonaisen päivän. Nyt peukut pystyyn kaikki, että myönteinen kehitys jatkuu. Myönteistä oli myös varuskunnan soittokunta joka parveili sotainvalidien tapahtumassa ja työmaallani. Kyllä nyt on kevät, hormoonit hyrräävät siihen malliin. Ja näyttäähän tuo ilmakin jo aivan siltä yöpakkasista huolimatta. Ajoradat paljastuvat kohisten ja varomaton saattaa jo läiskyttää lätäköstäkin ohikulkijoiden päälle. On tätä odotettukin, voi vietävä!

Sitä paitsi tämä viikko on kohta pulkassa ja ensi viikkokin on vajaa työviikko. Uskomatonta, että kohta on jo huhtikuu. Toukokuussa kuopus täyttää seitsemän ja kesäkuussa me lähdemme Kreetalle. Mukavia asioita kaikki tyynni. Ja pääsiäinen on rento ja leppoisa, kuopus on isällään torstaista maanantaihin ja esikoinenkin käy äidilläni yhden yön yli. Minä olen kuin ellun kana. Eikö se muka sovi pääsiäisen teemaan?!?

Kirjoituksen teemaan sopii sanonta "söpö kuin sika pienenä". Sellaisia ovat pääsiäispuput joista haaveilemme. Saa nähdä muuttaako meille elikoita tässä lähi aikoina.

***

Pystymetsä. Jukka Pojan biisin Älä tyri nyt lyriikasta Pystymetsää ja laakeeta peltoo... pääsee aika oivallisesti Zen Cafen maailman parhaaseen Pohjamaata kuvaavaan biisiin Eipä tiennyt tyttö. Se etukeno, jolla tuo biisi rullaa, ah! Ei pärjää Jukka Samulille, ei.

Karvisen jalanjäljillä

Legoilla rakentelu on jotenkin meditatiivista. Huomasin sen viikonloppuna, kun asetelma yht' äkkiä olikin se, että kuopus teki keittiössä eskariläksyjä ja minä istuin hänen huoneessaan yksin rakentamassa droidien alusta. Kohta poika tuli avuksi ja totesi, että kyllä osien etsiminen aina läksynteon voittaa. Ihan varmasti voittaa. Olenko jo valittanut, että meillä täällä eskarissa tuntuu olevan vallan hurja meininki meneillään? Liian vähän "vapaata leikkiä" sisällä ja liikaa ohjattua askartelua, puuhaa ja tehtäviä. "Kouluvalmiuksien kehittämistä" kuten hienosti asia ilmaistaan. Minusta nämä saisivat vielä keskittyä lapsina olemiseen ja siihen leikkiin. Ulkona onneksi vielä leikitään. Ja lelupäivänä, kai.

Suuri Tähtien sota keittiössä

Lelupäivä olikin sitten pääsiäisviikon kunniaksi siirretty perjantaista maanantaille ja arvaatte varmaan oliko meillä lelua mukana... Kurvasin kotoa hakemaan ja ehdin työmaalle hävyttömän myöhään. Ja päällepäätteksi hävyttömän aikaisin kyllä jouduin vielä lähtemään pois. (Eväät ehdin syödä, perjantaista herkkulasagnea. Karvisen ja maanantain kunniaksi.) Ilmastointiremontti on valmis mutta timpuri vielä rakentaa seinää ja suojia ja se vähän ottaa ei päähän mutta henkeen. Jatkoin sitten työntekoa kotosalla. Tällä viikolla pitäisi olla tuonkin homman valmis ja siivoojat pääsevät tekemään loppusiivouksen. Sitten saamme keräimet joilla otetaan ilmanäytteet mahdollisten mikrobien varalta. Ehkä tästä vielä hyvä tulee?!?

Aamulla esikoisen huoneessa: "Tulepa aamupalalle". 

Pussilakanan sisältä kuuluu äreä "Ei, tämä on tän kotikolo".

Kurkistan kotikoloon: "Nyt pitäis nousta kolosta".

"Tää nukkuu talviunta."

Jepjep, maanantai-aamu!

Josko tänään jo sujuisi vähän paremmin?

***

Hiiri. Meillä on hirveä lemmikkihinku. Mutta hiirtä ei kyllä oteta.

Vitsa mulle, palkka sulle

Niin se viikonloppu taas vietettiin. Esikoisella oli ystävä kaksi yötä kylässä ja heitä tuskin näki, niin tiiviisti puuhailivat yhdessä. Kävivät kylillä, kaverin kotona kahveilla, pizzalla ja tietysti viihtyivät kovasti koneella täällä ollessaan. Kuopus puolestaan kävi lauantaina oman kaverinsa luona leikkimässä ja minä pääsin ystävän luo kahville. Sunnuntaina pienempien poikien leikit jatkuivat vielä meillä. Lisäksi kävivät ensimmäistä kertaa ikinä virpomassa. Mietimme pari kolme tuttua paikkaa joista tiesin, että lapset ovat ovelle tervetulleita ja opettelimme sääntöjä. Aika jännäähän se sitten oli ollut. 

Meidän virpomavitsat koristeltiin "vähemmän on enemmän" -strategian mukaisesti (kuvassa vasemmalla), me taas saimme vierailevilta tähdiltä ihania riemunkirjavia oksia sulostuttamaan tulevaa pääsiäistä (oikealla). Viime vuonnahan me kävimme ystävän kanssa virpomassa ja tälle vuodelle oli suureelliset suunnitelmat pukeutua pupu(tytö)ksi ja lähteä munankeruureissulle. Kuskiksi lupautunut ystävä karkasi kuitenkin sopivasti Berliiniin, ja pojatkin olivat kotona, joten haaveeksi jäi. Enkä minä ehtinyt tuota alla olevaa virpomaloruakaan opetella. Mutta Nata teki siitä ihanan kortin. Kiitos!

Näin pääsiäisen alla, kun munat on monella muullakin mielessä, täytyy kyllä jakaa teille ihan mieletön löytö: Islannissa on Penismuseo. Tuonne on päästävä, jollei tässä pian ala jotain tämän rakkauselämän saralla tapahtua. Parempi museoitu penis kun ei penistä ollenkaan, vai miten se vanha sanonta nyt meneekään. Ja jos nyt en ihan tuonne asti pääse, niin museon kauppa näyttäisi toimittavan tilauksia Suomeen saakka. Olisihan se siistiä jos olisi pallienrapsutin (niin, ja pallit joita rapsuttaa) tai ihan sen ihtensä näköinen pullonkorkin avaaja. Avaimenperä? Voi yhden kerran sanon minä!

Aiheeseen löyhästi liittyen: kukaan meillä viikonloppua viettäneistä ei tunnustanut, kun kysyin mistä häpykarva oli voilautaselle tullut.


***

Paha tapa. Minulla on paha tapa pitää asioita sisälläni. Avun pyytäminen on myös hyvin vaikeaa. Vähän sellaista "kyllä minä selviän" ja "yksin oot sinä ihminen" -tyyppistä syndroomaa. Eron myötä päätin, että opettelen pyytämään apua ja se sujuu jo kerta kerralta paremmin. 

Hyvänä esimerkkinä viime viikon maanantai, kun pakkasta oli aamulla liki 30 astetta eikä ranskattareni lähtenyt käyntiin. Pääsimme ystävän kyydissä kylille, jätimme kuopuksen tarhaan ja saatoin vielä esikoisen laskettelu- ja tet-viikon kamoineen linja-autoon. Sitten rupesin miettimään millä ilveellä pääsen takaisin kotiin. Toki olisin voinut kävellä, mutta keuhkokuumeesta toipuvat keuhkoni vähän huolettivat, kun pakkasta oli edelleen reilusti yli 20-astetta. Niinpä suuntasin reippaana Kunnantalolle jossa työskentelee lähin esimieheni ja pyysin häneltä palvelusta. Kaveri oli kuin partiopoika asennossa samantien ja toi minut kotiin. 

Myös asioiden käsittelyä ja niistä keskustelua, vaikeidenkin sellaisten, olen opetellut ystävien kanssa eikä se nyt niin kauheaa ole. Aina ei vaan ole ollut sitä "kunnioittavaa kuuntelijaa" ja traumoja on jäänyt. Pääsääntöisesti ihmisen ovat kuitenkin ihania, sen kun muistaisi, niin kynnys kumpaankaan ei olisi jatkossa olisi niin suuri. 

Tuoksuja ja makuja

Oi, olipa ihana saada esikoinen takaisin kotiin työelämään tutustumisjakson jälkeen. Tämä ei johdu pelkästään tuliaisista vaan ihan noin muutenkin on mukavaa taas olla perheenä kotosalla. Äitini ja hänen miehensä majoittivat teiniä pari yötä lähikaupungissa ja toivat sitten pojan kotiin perjantaina. Söimme yhdessä maukkaan aterian ja täyttyy taas sanoa, että vaikka lasagnen laitoinkin, niin helpolla pääsen. Esikoinen oli valmistanut pyynnöstäni tyrnijäädykkeen edellisenä päivänä äitini luona valmiiksi ja jos joku vie kielen mennessään niin se. 

Mutta niistä tuliaisista puheenollen... Annoin esikoiselle rahaa mukaan ja pyysin valitsemaan minulle jotain hyvää espressoa ja itselle teetä. Reilun kaupan suolasuklaata tilasin myös. Lisäksi annoin kuukausirahan kaupunkiin mukaan, jos muita houkutuksia tulee. No, poika taisi käyttää koko kuukausirahansa erilaisiin teelaatuihin. Se, että hygieniapassia ei ollut jäi kutkuttamaan ja mietimme, josko suorittaisi sen netissä tässä ihan lähiaikoina. Voisi sitten ihan täysipainoisesti jossain vaiheessa osallistua vaikkapa ensi vuoden harjoittelussa kahvi- ja teekaupan toimintaan.

Voi kuulkaa tuota tuoksujen sinfoniaa. Vastajauhettu kahvi - minulle espresso Isola, jossa häivähdys suklaata, karamellisoituja hedelmiä ja karvasmantelia ja ystävälle ajankohtainen pääsiäiskahvi. Teetä tuli todellakin esikoisen sanoin "enemmän kuin laki sallii". Pääsiäisteetä ehdimme jo maistaa, ja vaikka minä en mikään tee-entusiasti olekaan niin täytyy sanoa, että aivan taivaallisen raikas oli tuo bergamotin, limen ja eukalyptuksen yhdistelmä. Suolasuklaasta sanottakoon, että vaikka luomua olikin, niin paikallinen pesi maussa kyllä tämän kuitenkin 7-4. Hyvä Suomi!

Hyvä kuopus: "Onko napanuora sama kuin napanöyhtä?"

***

Kiireetön. Sitä tämä viikonloppu on todellakin ollut. Toivottavasti teilläkin!

Hylje tissien välissä

Tänään vietetään taas Earth Houria, jonka perinteisesti aion viettää kynttilänvalossa. Haaste, johon tämän myötä osallistun, on että "Lupaan tehdä tähteistä ruokaa" sekä "Lupaan suosia kasvisruokaa". Tiedän, tiedän. Menen sieltä, missä aita on matalin, koska nuo ovat jo aika lailla hanskassa muutenkin, mutta haastavampiakaan tehtäviä ei vastaan tullut. Tehostan edelleen sitä ruokajatkumoa niin, että mahdollisimman vähän mitään menisi hukan suuhun. Toivottavasti nämä edistävät asiaa edes hiukkasen.

Lisäksi sain Magdaleenalta toisenkin haasteen. Otan sen taas luovasti vastaan ja vastaan kysymyksiin mutta en keksi omia, koska kaikki joita luen, ovat tämän jo vuorollaan tehneet. Nappasin samaisen myös Nollavaimolta ja saatte senkin tässä lähi aikoina. 

1. Kuinka karkkihyllyraivarista selviää hengissä?

Voi ei... minun kummallakaan lapsella ei ollut raivariuhmaa koskaan, joten en todellakaan tiedä. Olemalla johdonmukainen? Kantamalla kiljuvan taaperon takapenkille ja järsimällä kotona näkkileipää?

2. Onko kissoilla oikeasti 9 elämää?

On. Uskon siihen vakaasti.

3. Kuinka monta on muutama? Entä pari?

(Magdaleena kirjoittaa: minusta pari on kaksi ja muutama neljä, piste. Miehen mielestä pari on jotain kahden ja viiden välillä ja muutama viidestä kymmeneen. AAARG! Aiheuttaa toistuvia konflikteja tämä.)

Sama juttu kuopuksen isän kanssa. "Ei meillä mene kun pari tuntia" ja vaimo raastaa hiukset päästä (en kerro kumman) kun mies palaa viiden tunnin kuluttua. Niin, pari on kaksi ja muutama on 3-4 PAITSI jos sitä käytettään ajan määreenä, silloin sekin on kaksi.

Muutama pieni peruna
tuli kasvimaaltamme viime kesänä

4. Onko parempi katsoa kuin katua?

Katsoa, ehdottomasti. Sitten voi tarvittaessa katua että katsoi.

5. Vieläkö lapset käyvät virpomassa muualla kuin tuttujen luona?

Meille tulee huomenna taas armada virpojia. En tiedä tuleevatko he kun tuntevat minut vai käyvätkö muutenkin. En ole vielä syönyt heidän palkkojaan. Kopkop.

6. Mikä oli suosikkikirjasi lapsena?

Tiitiäisen satupuu. Muistan vieläkin pitkiä pätkiä siitä ulkoa ja olen opettanut molemmat pojatkin sitä rakastamaan. "Marjan pikku sammakko, hiivapalan söi. Paisui niin kuin taikina ja päänsä kattoon löi..."

7. Oletko koskaan lypsänyt lehmää? Tai vuohikin käy.

En ole mutta vuohi on puraissut reiän housuihini. Kelpaako?

8. Onko sinulla mitään niin omituista ominaisuutta tai tapaa että ihmiset eivät oikein meinaa uskoa sinua kun kerrot siitä?

No testataanpa: luittehan kaikki uutisen, jossa luvattiin "Patukasta apu isorintaisille"? Minulla ei ole patukkaa (eikä nyt niin kovin isoja rintojakaan, mutta tiettyyn aikaan kuukaudesta kaipaan nukkuessa ja kääntyillessäni tukea tuohon etuvarustukseen) joten olen ottanut käyttöön hylkeen. Viime viikolla kuopus vielä puki sen. Nukun siis vaatetettu hylje tissien välissä. Tämä tarina on tosi!

9. Onko sinulla vihreä peukalo? Tai jonkun muun värinen?

Minulla on sellainen peukalo että saan juuri ja juuri sipulit maahan syksyllä ja keväällä kesäkukat ostettua torilta. Esikoisella on jauhopeukalo...

10. Koska rairuoho pitää kylvää?

Ennen palmusunnuntaita.

11. Onko jo liian myöhäistä?

 Eli jos tänään kylvät Magdaleena, niin ehdit vielä.

***

Lempikirja. Varmaan juuri se, joka sillä hetkellä on kesken. Vast ikään luin Finlandiapalkitun Ulla-Lena Lundbergin Jää -teoksen, ja olin kyllä lumoutunut sen kielestä. Ja joku siinä omavaraisen saaristolaiselämän kuvauksessa vaan alkukantaisesti viehättää. Asuuko meissä kaikissa pieni maanviljelijä?

Toinen suht uusi kirja joka tempaisi mukaansa oli Veitsen terällä, Arno Kotron kirjoittama elämäkerta Christer Lybäckistä. Kirjaa luki kuin dekkaria ikään: kuinka paatuneesta linnakundista tuli arvostettu ja menestyvä kirurgi. 

Palmusunnuntain aatonaatto

Kyllä, nyt oli vaikea keksiä otsikkoa!

Työpäivä meni niin mukavasti että taidan ilmiintyä paikalle myös tänään. Aivan ihanaa! Ihanaa oli myös rauhaisa ilta työvuoroni jälkeen: molemmat pojat olivat poissa ja pääsin itsekseni saunaan. Oli myös oivallista heittäytyä sohvalle ennen ja jälkeen saunan lukemaan ilman, että kukaan kyseli mitään. Ah! Tänään sitten aloitellaankin viikonlopun viettoa äitini ja hänen miehensä seurassa. Palauttavat esikoisen kotiin ja kuopuksen isä palauttaa kuopuksen. Nyt teen sen jo kertaalleen perutun lasagnen koko porukalle. Äiti lupasi tuoda valkoviinin ja esikoinen tehdä tyrnijäädykkeen. Voi toisen kerran!

Asiasta seuraavaan: niin kuin sanottu, perheen omat perinteet ovat mielestäni tärkeitä. Meillä, niin kuin varmasti aika monessa lapsiperheessä, kylvetään näihin aikoihin rairuoho. Täällä se laitetaan homeettomuussyistä talouspaperille mullan sijaan. Eihän tuo nyt kovin kaunis ole mutta välttää. Kaivoimme jo kuopuksen kanssa viikolla myös munat pääsiäiskoristeet esiin.  Täytyy vielä ostaa pikku virpojille lahjukset. Viime vuodesta viisastuneena jätän tämän homman ihan viime tippaan, koska silloin ostin aika monet palkat. Ehdin ahmia ne aina itse ennen trullien tuloa. Josko nyt säästyisivät, kun ostan vasta tänään? Voin tietysti vielä pyytää esikoista piilottamaan ne minulta, jos oikein kova paikka tulee.

Osa tipuista on vankina ja osa odottelee ruohon kasvamista...

Muuten viikonloppuna on vissiin luvassa ihan sitä perusleppoisaa. Minä lueskelen, pojat pelaavat ja tapaavat kavereita. Saunotaan. Lopunkin viikonlopun menu on jo suunniteltuna joten kaupassakaan ei tarvitse hypätä kuin tänään. En nyt varsinaisesti voi väittää olevani loman tai levon tarpeessa kun juuri muuta en viime aikoina ole tehnytkään, mutta ihan iloisena tämän silti vastaanotan. Ottakaa tekin. Lungisti!

Arvaatte varmaan mikä tämä on!

***

Pilvipouta. Pilvinen, mutta sateeton päivä, sanoo sanakirja. Putoushahmo vuodelta 2011 sanoo Google. Ystävän tytär, melkein, sanon minä.

Minä pääsen töihin!!!

Melkein tekee nyt mieli iskeä silmää. Sain eilen kuulla, että ilmastointi työpaikallani saatiin päälle puolilta päivin. Siellä se ehtii mukavasti pöhöttää hyvinkin vuorokauden, ennen kun minä menen iltavuoroon. Olen kiitollinen, että tieto tällä kertaa tuli minulle ja saatoin itse tehdä päätöksen siitä onko töihin turvallista mennä vai ei. Näinhän ei suinkaan tämän prosessin kuluessa ole jatkuvasti ollut. Olen vaikkapa painellut iltavuoroon niin, että henkilökunnan vessasta katto on ollut auki, enkä ole voinut - tietenkään - enää paeta paikalta, kun kollegat ovat jo oman vuoronsa tehneet. Huonoiltahan pef-seurannan tulokset sinä päivänä näyttivät.

Nyt, kun pyysin lähintä esimiestäni informoimaan minua tilanteesta, tiedotus on pelannut. Olen saanut myös kollegoiltani väliaikatietoja mutta "virallinen tiedotus" ollut aivan ala-arvoista. Tekniseltä puolelta sain vain aiemmin kysellessäni ryöpytyksen niskaani ja kommentin, että "tämän enempää ei tulla koskaan tiedottamaan kenellekään". Voitteko kuvitella? Ja siellä ollaan sitä mieltä, että minulle pitäisi riittää, että kuulen asioista  vaikkapa siivoojalta. Kysyinkin konfliktimme keskellä, että kumpaa siivoojaa minä sitten uskon, sitä, joka kertoi minulle puuttuvan osan tulemisen ja remontin valmistumisen kestävän kolme viikkoa vai sitä, joka sanoi sen olevan ohi viikossa. Ei sentään sitä kolmea viikkoa kestänyt, luojan kiitos!

No ei nyt sentään tätä päälle...

No onneksi sitten luin paikallislehdestä, että meillekin tänne perustetaan sisäilmatyöryhmä, joka "lisää avoimuutta". Kaikki mitä lehdessä lukee, on totta, eikö vaan? "Avoin tiedottaminen ennaltaehkäisee ja torjuu huhujen leviämistä ja epäluulon ilmapiiriä työpaikalla. Tiedotus on tärkeä osa sisäilmaongelman ratkaisuprosessia." Hohhoijaa, tekisi mieleni vähän tirskahtaa.

Mutta pääasia on, että pääsen tänään ihmisten ilmoille. Onhan tässä tullut kotona kykittyäkin. Pitäsiköhän sen kunniaksi laittaa oranssi paita päälle?

(Kaikille niille, jotka eivät vielä salaista asettani tiedä, niin yksi hörhökirja, väriopas kertoo, että "Oranssissa puserossa istuva voi rohkaista asiakasta treffien tekoon.")

Minä siis ...hmmm... menen sinne oikeasti tekemään töitä, en kärkkymään treffejä, uskotteko?

***

Silmänisku. Minä en oikeasti iske silmää, mutta olen muuten kyllä kova flirttailemaan. Silloin, kun en ole oikeasti kiinnostunut. Mutta kun olen, menen lukkoon ja prinssin pitäisi vaan arvata se korvieni asennosta. Prinssit on varmasti koulutettu tähän? Onhan?

Rauhallisia hetkiä

Meillä on ihan erilainen viikko, kun esikoinen on lähikaupungissa tet-harjoittelussa. Olemme ottaneet kuopuksen kanssa rennosti, herkutelleet vähän enemmän, joustaneet rutiineista. Ihanaa olla toisen lapsen kanssa kahden, voi ihan eri tavalla keskittyä jutteluun, puuhaamiseen ja vaan olemiseen. Tämä meidän eskarilainen on jo niin iso poika. Hätkähdin tässä jonakin päivänä huomaamaan, että istuimme piiitkän pitkän aikaa pöydän vastakkaisilla puolilla, minä tietokoneella ja lapsi syventyneenä Aku Ankkaan. Se lukee tosiaan jo sarjakuvia. Yleensä kannan vimmoissani tavaroita poikien huoneeseen pois silmistä, mutta esikoisen Akkareiden kanssa täytyykin muistaa nyt vähän löysätä ja antaa niiden lojua olohuoneessa ja keittiössä.

Simasuu se on tämäkin

Esikoisellakin tuntuu olevan mukavaa siellä kahvi- ja teekaupassa. Tuliaisia odotan jo kovasti! Sitä vaan työharjoittelija harmittelee, että ei pääse "ihan oikeisiin hommiin" kun hygieniapassi puuttuu, mutta näkee kyllä lähietäisyydeltä millaista yrittäjän arki on. Olen liikuttavasti saanut viestejä ja puheluita, vaikka kivaa toisaalla onkin. Ovat käyneet laskettelemassa kuopuksen isän kanssa ja muutenkin viettäneet isojen poikien laatuaikaa. Tänään vaihtaa kyläpaikaksi mummilan. Esikoinen ainakin haaveili elokuvissa käynnistä. Tämä viikko on siis luksusta molemmille pojille!

Ja minulle. Huomenna kun kuopus lähtee isälleen yhdeksi yöksi saankin taas omaa aikaa. Nyt näyttää kovasti siltä, että saattaisin päästä jo töihinkin iltavuoroon. En kyllä pistäisi sitä yhtään pahakseni, vaikka olinkin toisaalta suunnitellut toteuttavani sen keuhkokuumeen siirtämän siiderisiivouksen mikäli en vielä työmaalle pääsisi. Mutta siivoustahan voi aina siirtää... Erityisesti minua ilahduttaa, että viime aikoina blogiini on useammankin kerran tultu haulla suursiivous ohjeet. Toivon todella, että tämä metodi leviää laajalle ja saa ansaitsemansa huomion.


***

Simasuu. Jonkin aikaa tässä nyt menee, mutta aion taas tehdä vapuksi omatekoista simaa. Minusta perheen perinteet ovat tärkeitä ja vaalimisen arvoisia. Pääsiäisenä täytyy tietysti olla rairuoho - jonka taidamme tänään iltapäivällä kylvää - ja piilotamme suklaamunia. Minä piirrän pojille kartat, joiden avulla ne löytyvät. Vappuna paistamme munkit, teen perunasalaatin ja juomme simaa. Ovet ovat ystäville avoinna ties kuinka monetta vuotta, samoin kuin uutena vuotena.

Lentohalausten kera

Tällä kertaa sain ihan pyytämättä Kikiltä haasteen lentohalausten kera. Koppaan kumpaisenkin oikein kovin innoissani ja iloisena. Kiitos!

1. Lempipaikkasi kotona.

Sohva ja sänky. Rennosti makoillen.

2. Kirja, jonka olet lukenut/voisit lukea useamman kerran?

Gionon aikuisten satu Mies, joka istutti puita. Pitääpä taas lukaista se läpi.

3. Sama kysymys kuin 2, mutta nyt elokuva?

Casablanca. Rick ja Ilsa - kyllä ne vielä toisensa saavat. Siihen asti vollotan joka kerta sitä katsoessani. Osaan vuorosanat ulkoa.

4. Millä saa sinut hetkessä iloiseksi?

Lasten nauru. Varsinkin omien. Se tarttuu!

5. Kahvi vai tee vai ihan joku muu juoma?

Kahvi ja punaviini. Erikseen.

6. Kun tulee ilta ja lapset ovat nukkumassa niin mitä teet ensimmäisenä?

Hmm, avaan koneen ja tarkistan blogit? Joskus television ja katson uutiset. Tai otan kirjan käteen. Mutta tämä pätee vaan kuopuksen nukkumaanmenoon. Varsinkin viikonloppuisin meillä on esikoisen kanssa kääntynyt asiat päälaelleen ja hän tulee peittelemään minut. Pidän kyllä huolen, että joka ilta "teemme suunnitelman" hänelle, eli kertoo minkä ohjelman aikoo katsoa loppuun, mikä sen ikäraja on, tai mihin asti on koneella ja monelta menee hammaspesulle ja sänkyyn.

7. Inhokkikotityö?

Kaikki siivoukseen liittyvä tai sitä edes etäisesti muistuttava.

Onhan täällä kaunista mutta ihan liian kylmää
- auto ei lähtenyt käyntiin 30 pakkasasteen  kohdalla

8. Lempilelusi lapsena oli...

Saimme serkkuni kanssa jostain pienet muoviset Paddington-karhut ja niistä tuli vuosiksi ihan hurjan tärkeitä ja mielikuvitusta ruokkivia kavereita. Ne olivat keskenään kirjeenvaihdossa kuten mekin serkkuni kanssa. Kerran Paddingtonit olivat kauneuskylpylässä ja tätini ei ollut hirveän mielissään, kun kallista hajuvettä oli suihkittu muovisiin karhuihin. Paddingtonit myös jostain syystä harrastivat sukeltamista ja keräsivät uppotukkeja (pieniä risuja järven pohjasta). Teimme niille jopa pienenpienet tietokirjat joiden avulla uppotukkeja saattoi "tunnistaa".

9. Oletko suunnitelmallinen?

Olen. Olen älyttömän hyvä ennakoimaan, rakastan listoja ja suunnitelmia ja ihan parasta on, kun saa vetää viivoja jo suoritettujen juttujen päälle. Olen siitä huolimatta ihan hyvä tyyppi!

10. Ja muinaisten kaverikirjojen tyyliin: Lempivärisi?

Oranssi ja punainen. Olin taas ihan vähällä sortua oranssiin villakangastakkiin viikonvaihteessa. Siis siinä mielessä "taas sortua" kuin siinä vanhassa vitsissä "taas tekisi mieli Pariisiin" että olen ollut ennenkin vähällä sortua. Minulla ei edelleenkään ole eteisen kaapissa armadaa oransseja villakangastakkeja toisin kuin tuosta olisi voinut päätellä. Punainen siellä kyllä jo vähän lämpimämpiä kelejä odottelee. Näytän se päällä ihan menninkäiseltä.

- Kysymys: Miten minä saan lorpöteltyä yksinkertaiseen kysymykseen näin pitkän ja polveilevan vastauksen?
- Vastaus: Olen edelleen päivät yksin kotona ja aikuiskontaktien puute vaivaa.

11. Lempikirosanasi?

Perse. Ja jos oikein tarvitsee pontta, niin silloin persereikä. Olen tällä taannoin niittänyt kyseenalaista kunniaa ja voittanut eskari-ikäisten kisan, jossa kerrottiin nurkassa hiljaa sipisten äitien pahimmat kirosanat. Esikoisen eskaritäti oli salakuunnellut ja tuli ilmoittamaan minulle voitosta varsin velmu ilme naamallaan.

Konnadonna, nappaa tämä jos suinkin jaksat. Vaikka paljon sinusta tiedänkin, lempikirosanaasi en tiedä!

***

Tein Hesarin Pomo-testin, ja sain tulokseksi "Sinussa on hyvät ainekset kasvaa erinomaiseksi pomoksi". Se on lohdullista tietää, varsinkin, kun olen esimiesasemassa jo nyt...

***

Kevätpörriäinen. Miksi minulle tulee levoton olo tästä sanasta? Minä haluan oman kevätpörriäisen. Enkä nyt tarkoita sitä lehteä!

Parempi hinkata Rumassa...

Oi oi, olipas rentouttavaa ja mukavaa olla vähän ihmisten ilmoilla! Starttasimme lauantaina hyvissä ajoin lähikaupunkiin, kirjauduimme hotelliin ja nautimme kuoharit heti kärkeen. Shoppailimme hieman, mutta tosi hillitysti. Lähinnä ekokaupan pakollisia antimia ja juomia ja tuliaisia illan kyläpaikkaan. Tuo kuvan suklaa on taivaallista meidän oman kylän suklaatehtaan herkkua, ja sitä on aina pakko viedä maailmalle ja jakaa ilosanomaa. Suolan ja suklaan liitto on uskomattoman toimiva. Ehdin vielä nauttia pienen caesarsalaatin ennen kyläpaikkaan suunnistamista.

Meitä oli neljä suulasta akkaa, pientä purtavaa ja paljon juomaa. Ihan hirveä hörskötys ja kälätys kuusi tuntia yhtä mittaa, kunnes päätimme suunnata emäntämme tyttären keikalle. Jo taksikuskin ilmeestä olisi pitänyt pystyä päättelemään jotain, kun kerroimme minne ajaisi, mutta suuntasimme silti rohkeina sisään. 40-50 ikäsinä nostimme paikan keski-ikää kiitettävästi mutta kannoimme ylpeinä kurttumme ja tuoppimme ja nautimme musiikista kummastelevista katseista huolimatta. Suurin osa muusta väestä olisi mennyt lapsistamme. Niin, ja olihan rumpali todella yhden meistä tytär. 

Yhtye oli taitava ja iloluontoinen "kansanmusiikkikokoonpano" jota kelpasi kyllä kuunnella. Hymy levisi naamalle ja tanssijalkakin vipatti. Keikan jälkeen pakenimme paikalta hotellihuoneeseen jatkoille. Minkäs sille voi, että on vanha ja väsynyt? Ja oikeasti, jos paikka mainostaa, että "Miksi runkata himassa kun voi hinkata Rumassa?" ei liene ihme, että jotenkin aika sukkelaan tuntui sisäinen valomerkki välähtävän. Huh. Mutta en ole aikoihin nauranut noin paljon, joten oikein oli onnistunut ilta.

Ystävä oli pujotellut minulle ihanat korut lahjaksi

Oli myös ihanaa heräillä rauhassa, ahmia hotelliaamiainen kaikkine herkkuineen ja sitten vielä makoilla pitkään ja hartaasti huoneessa televisio auki. Ylimääräisenä luksuksena myöhäinen huoneenluovutus. Nappasin kuopuksen mukaan asemalta ja palasimme hyvässä järjestyksessä kotiin. Mukavaa, kun on taas perhe koolla. Paitsi että tänään esikoinen sitten lähteekin vuorostaan tet-harjoitteluun lähikaupunkiin ystävämme kahvi- ja teekauppaan. Hän yöpyy alkuviikon kuopuksen isällä ja loppuviikon äitilläni, joten kotiin hän palaa vasta perjantaina kun työharjoittelu päättyy. Erilainen viikko alkamassa siis.

***

Oravanpyörä. Nyt, kun olen kovasti ollut sairaana ja huonossa kunnossa sekä saanut oireita työpaikalla, on käynyt sellainenkin vaihtoehto mielessä, että hyppäisikö vaan suosiolla pois oravanpyörästä. Ei, en suunnittele irtisanoutumista - ei minusta niin vaan eroon päästä - vaan sitä, että minulla olisi oikeus lyhennetyn työpäivän tekemiseen nyt, kun kuopus menee kouluun. Kuopus saisi pehmeän laskun. Minun elimistöni saisi vähän lepoa. Ainoa kysymysmerkki tässä tietysti on toimeentulo. Mutta ehkä tämä vaihtoehto täytyy selvittää ja miettiä ja vakavasti harkita.

Aurinkoa ja apetta

Kummasti tulee virtaa, kun aurinko paistaa! On ollut ihana aurinkoinen loppuviikko ja viikonloppu. Perjantaina tälläsin aurinkolasit nenälle ja ajoin tilipäivän kunniaksi markettiin. Ostin taas kaapit täyteen luomukuivakamaa ja vähän muutakin. Alkossakin kävin. Nyt sitten voikin taas pitää kukkaron nyörejä vähän soukemmalla. Peruskamaa arkeen saa täältä maaltakin, eikä se nyt ihan maltaita maksa, kun laittaa ruoat itse.  Välillä voi siis vähän hemmotellakin itseään. 

Sitä hemmotteluosastoa edustaa tuo oikeanpuoleinen kuva. Herkuttelin perjantain kunniaksi punaviinillä, joka on kätevästi puolikkaan pullon kokoinen. Aika hyvä tällaiseen yhden aikuisen talouteen, sanon ma. Ja juusto on supersuosikkini viinitarhurin juusto. Sitä on valmistumisen aikana sivelty punaviinillä ja yrteillä. Nam! Ja haju on kuulkaas tyrmäävän tymäkkä. Esikoinen tuli keittiöön kun olin avannut paketin ja kysyi nenäänsä nyrpistellen, että mitä sä äiti oot oikein tehnyt? Jäljet johtivat - ei sylttytehtaalle tai peräpäähäni vaan - juustoon. Tietty!

Ilta menikin sitten Voice of Finlandin parissa. Ai niin, katsonhan minä televisiota, huijasin teitä tässä pari päivää sitten. Tuohon olen jäänyt koukkuun, se on oivallista yksinäisten perjantai-iltojen viihdettä. Nyyh! Eilen en enää ollut yksinäinen, vaan tosiaan suuntasimme hotelliin ja rentoutumaan hyvässä seurassa. Hyvä ruokaa ja juomaa silloinkin. Siitä reissusta kerron varmaan vielä yksityiskohtaisemminkin. Tänään saavumme iltapäivällä kotiin ja jäämme odottelemaan arjen alkamista. Paitsi että minä en vieläkään pääse töihin ainakaan heti alkuviikosta. Katsotaan, miten remontti siellä edistyy - ja mistä saan tiedon edistymisestä. 

***

Yhdestoista hetki. Nyt olisi kuulkaas yhdestoista hetki sen kevään ottaa jo suurempia harppauksia. Kohta on  kevätpäiväntasauskin! Meillä jo vähän terassilla lirisi ja lorisi viikonvaihteessa. Kyllä se aurinko lämmittää.

Jalkapalloileva zombi

Sekä Peppone että Mrs B kirjoittivat kumpainenkin valloittavat kaksi versiota samasta päivästä. Pitipä minunkin kokeilla. Tarkastelun kohteena tämän viikon torstai. 

Normiversio päivästä. Tätä tyyliä harrastan yleensä blogissani:

Heräsin hyvissä ajoin ennen kellon soimista ja join aamukahvini kaikessa rauhassa ennen kun piti herättää ja ruokkia kuopus. Vein hänet päiväkotiin ja käväisin pikipäin työmaalla. Sitten keskityinkin surffailuun ja loikoiluun kotosalla. Sen verran venyin, että tein ruoan itselleni ja esikoiselle. Illalla saunoimme ja painuimme väsyneinä pehkuihin.

Totuus voi kuitenkin olla toisenlainen, kun lisää vähän yksityiskohtia:

Edellispäivän kiivas sananvaihto työmaani tiedotusasioista herätti minut ahdistuneena ennen aikojaan. Hermoja rauhoittaakseni avasin koneen ja koitin kahvikupin äärellä saada ajatukset toisaalle. Suoritettuani pakolliset velvollisuudet ja palattuani kotiin rupesin työstämään asiaa kirjoittamalla. Kirjoitin kolme eri versiota: kiukkuisen ja vittuuntuneen, asiallisen ja yltiöasiallisen. Viimeisimmän voisin jopa jakaa asianosaisille luettavaksi jos ja kun tätä vielä puimme. Kaikki versiot vakuuttivat minut siitä, että olen oikeassa ja vastapuoli väärässä. Nyt voin NLP-tyyppisesti jättää asian noihin tiedostoihin ja nukkua yöni rauhassa. 

Seuraavaksi siirryin sujuvasti selvittämään vieläkö paavilta tänäkin päivänä tarkastetaan kivesten olemassaolo. Varmuutta en saanut, hyvät naurut kyllä. Herättelin esikoisen, joka oksentelee jo neljättä päivää. Onneksi ei taukoamatta, mutta kuitenkin. Otimme rauhallisesti, loikoilimme, esikoinen katsoi televisiota, minä luin ja otin päivätorkut. Ystävä kävi kahveilla ja lähetin hänen mukanaan lahjan 60-vuotispäiviään juhlivalle kirkkoherrallemme. 

Toivoin pääseväni ruokahuollosta kevennetyllä reperuaarilla kun kuopus ei ole kotona ja esikoinen on taudin kourissa, mutta jouduin kuitenkin couscousin keittämään. Se tuli ulos. Kärsin vieroitusoireista koska esikoinen eheytti läppäriäni enkä päässyt tarkistamaan kommenttejanne ainakaan neljään tuntiin. Siellä ne tallessa kuitenkin odottivat, kun vihdoin taas se aika koitti. Saunassa oli pakko käydä koska haisimme ja olimme törkyisiä. Olisin halunnut saunaoluen mutta sellaista ei ollut. Vitutti.

Kuvituksena kuopuksen eskarissa tekemä zombi. Heillä oli animaatiopajat, joihin muovailivat itse hahmot, keksivät tarinat ja ne kuvattiin ja leikataan. Odotan innolla pääseväni näkemään jalkapalloilevan zombin liikkeessä. Mahtavaa, että lapset saavat tehdä tuollaista ja oppivat siinä samalla. Minun lapsuudessani ei kyllä järjestetty yhden yhtä animaatiopajaa. Tallasimme vaan pioneereissa lumessa kirjaimia ohjeistuksen mukaan ja kun lähdimme, jälkeemme jäi SDNL. Tämä on yksi varhaisimmista oivalluksista siitä, että meitä vietiin kuin pässiä narussa enkä pitänyt siitä. En pidä vieläkään.

Sain Natalta sähköpostiini tällaisen. Jos minä jotain juuri nyt tarvitsen, niin enkeleitä. Voi Nata, kiitos kaunis!

***

Sananlasku. Eilen puhuin pitkään ja hartaasti kahvinjuonnista. Sananlaskukin liittyy siihen. Uskon vakaasti, että kylmä kahvi kaunistaa. Aikanaan sitten kuitenkin totesin, että rajansa kaikella ja rupesin lämmittämään maidon. Tuo sanonta jatkuu vissiin puhujasta ja murrealueesta riippuen vaikkapa siten, että muttei sekään ihmeitä tee taikka mutta kun vatsa ei kestä niin paljon kuin naama vaatis.

Testiculos habet et bene pendentes

Nappasin Kikiltä haasteen, koskapa taas on voimat vähissä ja jutut sitä myöten myös.

Unelma, jonka haluaisit toteuttaa.

Minulla tämä on niinkin proosallinen, kuin ensimmäinen ihan oma asunto. Sellainen, jonka voisin laittaa mieleisekseni ja lähteä sieltä vasta jalat edellä. Olen koko ikäni asunut vuokralla. Nyt, kohta 43-vuotiaana, olisin valmis ostamaan oman.

Suosikki tv-ohjelmasi

Minä en katso televisiota, mutta jos tähän kelpaa uutiset (ne katson ehkä keskimäärin kaksi kertaa viikossa) tai sitten vanha sarja Ally McBeal, jota seurasin aikanaan ja vasta katsoin DVD:ltä.

Elokuva, joka teki sinuun vaikutuksen.

Ensimmäinen elokuva jonka muistan tehneen minuun vaikutuksen, oli Betty Blue. Sittemmin vaikkapa Monty Pythonin tai Marx-veljesten komediat. Odotan kuumeisesti, että paikalliset Lionsit pyytäisivät minua jäsenekseen, jotta pääsisin käyttämään Grouchon repliikkiä "En tahdo kuulua yhteenkään klubiin joka huolii minut jäsenekseen". (Joo, saan odottaakin...) Kestosuosikkejani ovat Jim Jarmuschin koko tuotanto mutta eritoten Down by law, jonka jaksan katsoa aina uudelleen. Niin, ja Casablanca. Uskon, että Ilsa ja Rick vielä joskus saavat toisensa, kun tarpeeksi monta kertaa sen katson!

Oletko aamu- vai iltavirkku?

Olosuhteiden pakosta aamu- mutta jos saisin itse päättää, niin iltavirkku.

Miten juot kahvisi vai juotko lainkaan?

Miten niin juotko lainkaan? Ilman kahvia ei voi elää. Ei herää aamulla, ei pääse käyntiin eikä työnteosta tule mitään. Juon ensimmäisen kupin kotona ja sitten heti kun pojat on viety ja pääsen työmaalle, pidän kahvitunnin. Meillä on töissä sellainen ihana tapa, että myöhemmin aamuvuoroon tulevalle keitetään aina kahvit valmiiksi. Samoin iltavuoron alkaessa pääsee valmiiseen kahvipöytään. Ihan paras tapa aloittaa työpäivä - kahvintuoksu ja huomaavaiset kollegat. Niin, vastaus kysymykseen: juon kahvini niin paljolla maidolla, että jollei vaahdotettua taikka lämmitettyä maitoa ole tarjolla, joudun mikrottamaan sen. Ja vähän sokeria, kiitos. Ennen tämä oli osapuilleen viisi-seitsemän palaa, mutta sittemmin olen vieroittanut itseäni ja pärjään yhdellä. Kahvikuppini on ämpärin kokoinen, Pentikin Halla kolpakko.

Pulla, keksi vai kakku?

Kaikki. Ihan mikä tahansa makea käy minulle, olen sokerihiiri. 

Mikä sai sinut liittymään blogini lukijaksi?

Jonkun kiertotien kautta löysin Kikin ja ihastuin heti huumorintajuun ja (itse)ironiseen otteeseen. Kiki, sä oot paras!

Paheesi tai paha tapasi

Minullako?!?
No okei, on niitä kaksi:

1. Kiero huumorintaju. Se yhdistettynä loputtomaan tiedonjanoon sai minut eilen hautautumaan internetin ihmemaahan tutkailemaan, vieläkö paavin pallit tarkastetaan, vai loppuiko tapa jonnekin keskiajalle.  "Testiculos habet et bene pendentes" eli "Pallit on ja hyvin ne roikkuu" . En saanut täyttä varmuutta asiasta, mutta hyvät naurut kyllä. Joo, on minulla vähän tylsää kotona...

2. Käyn dialogeja päässäni. Ennen ja jälkeen tilanteiden tyyliin näin sitten sanon tai näin olisi pitänyt sanoa. Näissä vuoropuheluissa kiroilen ja olen huomattavasti rempseämpi ja sanavalmiimpi kuin normaalielämässä. Sitten taas kun oikeasti puhun, saatan jättää lauseet kesken ja se ärsyttää varsinkin kuopusta. 

***

Kyläluuta. Minä en ole. Viihdyn parhaiten kotona. Mutta kestitsen kyllä todella mielelläni vieraita täällä meillä. Osittain varmasti johtuu altistuksestani: on varmempaa tavata kotosalla, enpähän ainakaan ole seuraavana aamuna tukossa ja kipeä. Toinen syy on yksinhuoltajuus: lapset pyörivät jaloissa ja on työläämpää lähteä heidän kanssaan tai hommata lapsenvahtia kuin kutsua ystäviä tänne. Kolmas syy on kyllä ihan luonteeni - minä olen pesunkestävä kotikissa. Mutta huomenna lähdemme ystävän kanssa lähikaupunkiin. Tapaamme pari muutakin akkaa ja varasimme jopa hotellihuoneen. Ravintolassa on sampanja kylmässä. Ai ai, siitä tulee mahtavaa!

Sitä sun tätä

Alkuviikko on taas mennyt sukkelaan ja nyt on se päivä, kun kuopus lähtee isälleen pitkän viikonlopun viettoon. Minulla melkein alkaa viikonloppu aina näinä torstaipäivinä! Tällä viikolla se todellakin alkoi, koska eilen minulle ja keuhkoilleni selvisi, että ilmanvaihto ei vielä ole toiminnassa työmaallani ja jouduin jälleen sairaslomalle. Surkuhupaisinta tässä on, että lääkärikään ei voinut määrittellä lopullista sairasloman kestoa kun remontin aikataulu ei ole tiedossa. Se tiedotus, tiedättehän! Mutta varmasti menee vielä ainakin ensi viikon alku kotosalla. Hohhoijaa, olisinhan minä ihan mielelläni jo ihmisten ilmoilla keikkunut. 

Oli kyllä kokonaisuudessaan sellainen päivä ja episodi tuon ilmastointiasian selvittäminen, että ei ole aikoihin ollut niin ahdistavaa. Olen erittäin konfliktipakoinen ihminen ja siksipä reagoinkin kovin voimakkaasti, kun minulle asiattomasti posmennetaan. Tuli siis vielä ryöpytys niskoilleni kun kehtasin kysellä tiedotuksen perään. Lopulta kuitenkin sain kuin sainkin tietää, että ilmastointi ei toimi kunnolla ja tässä sitä ollaan. Ei siihen tarvittu kuin yksi työterveyshoitaja, yksi työsuojelu-valtuutettu/esimies ja yksi talonmies. 

Minäpä sitten kaikkeen tähän ärsyyntyneenä käyttäydyin aivan ikäiselleni sopivalla tavalla ja tempaisin vitutukseen viiniä. Onneksi oli sentään ystävä seurana ja vähän naposteltavaa, ettei ihan pelkäksi ryypiskelyksi mennyt. Nappasin RuokaPirkasta idean ja kerrankin tein jotain itse: "näkkileipää" jota laitoin tarjolle leivitetyn luomubrien ja erilaisten hillojen kera. Juomana seurusteluun oiva chileläinen punkku. Oi oi, oli muuten maukas setti!

Niin, ja kävinhän minä sen yhden Maja-ehdokkaankin maanantaina nuuskimassa, vaikka etukäteen tuloksen tiesinkin. Enpähän sitten pettynyt kamalasti. Ja täytyy kummastuksekseni todeta, että minusta tuo kämppä oli liian suuri (80 m2, 4h+k). Ja toki siellä minun maksukykyni ylärajoillakin, juuri siksi. Mutta olen todellakin tainnut orientoitua pienemmän ostoon, sellaisen, joka olisi sitten minulle kätevän kokoinen, kun pojat joskus kotoa lentävät. Josko se sitten löytyessään olisi se loppusijoituspaikka, josta lähtisin vai jalat edellä?

***

Sielukas. Näyttäkää minulle sielukas mies niin minä näytän sille närhen munat.

Esikoinen pyysi pienenä kerran ihan oikeasti, että näytä nyt ne. Googlattiin ja löydettiin.

Kaksi kirjaa aiheesta:

Sielukas nainen
Rakkauden alkemia ja sielukas seksi.

Kummallista logiikkaa

Jos Spede oli naisen logiikasta sitä mieltä, että se oli varsin viehkoa ja jopa kummallista, täytyy minun taas pikkuisen avautua logiikasta työmaallamme. Joka edelleen on työmaa. Minulla alkaa tulla mitta täyteen. Jouduimme siis viime viikolla pitämään kolme päivää puljua kiinni - keskiviikosta perjantaihin - kun ilmastointikanavissa tehtiin remonttia (jonka syvintä sisältöä minulle ei edelleenkään ole ylemmältä taholta henkilökohtaisesti kerrottu. Pienistä palasista olen toki koonnut jonkinlaisen käsityksen asiasta). Samaan aikaan minä toivuin kotona keuhkokuumeesta, joka hyvin mahdollisesti on seurausta keuhkojeni uuvahtamisesta koko tähän hässäkkään. 

Maanantaina kun palasin töihin, kuulin siivoojilta, en edelleenkään ylemmältä taholta, että remontti ei olisikaan vielä valmis. Oli kuitenkin niin paljon hommia rästissä kahden viikon sairasloma jäljiltä, että en sen kummemmin ajatellut asiaa. Eilen huomasin varastomme katon todellakin olevan edelleen auki ja rupesin kyselemään mahdollista aikataulua lopulliselle valmistumiselle. Arvatkaapa sainko ketään kiinni? Entä vastattiinko minun vastaaja- taikka sähköpostiviesteihini myöhemmin samana päivänä? 

Minua ja keuhkojani kovasti kiinnostaisi tietää vaikkapa toimiiko ilmastointi (ilmeisesti ei) tällä hetkellä ja sitä rataa. Soitinkin saman tien puhelinaikaa työterveyslääkärille konsultoidakseni häntä. Haluaisin tietää mitä mieltä lääkäri on siitä, onko minun terveellistä tuolla vielä olla vai ei. Keuhkokuumesta toipuvien keuhkojeni kanssa. Juttelemme tänään iltapäivällä ja siihen asti käytän varmuuden vuoksi etätyöoikeutta.

Eilen oli siipi maassa ja päälaki räjähtää vitutuksesta.
Löysin itselleni piristävän kortin,
 joka sopii hyvin myös tulevaan pääsiäseen.

Muistetaan siis vielä, että minä olen oman työpaikkani esimies. Miten voi olla, että minä en tiedä, mitä talossa tapahtuu ja milloin? En saa tietoa, vaikka koitan kysellä. Olen tosin sitä mieltä, että tiedotuksen tulisi toimia ilman, että minä kaivan joka ikisen yksityiskohdan erikseen tietooni. Minusta ikävällä tavalla tuntuu, että terveyteni kustannuksella leikitään. Voitte uskoa, että työmotivaatio ja sitoutumisen aste on ihan huipussaan juuri tällä hetkellä. Tunnustan sen näin ihan julkisesti. Ja senkin, että vituttaa! Aivan vietävästi.

***

Miehen logiikka. Jotain kummallista logiikkaa tässä nyt käytetään, koska eilen vinkkaamani artikkeli naisesta, jolla oli petikumppanina itseään 30-vuotta nuorempi mies, herätti ihastusta - siis minussa. Mutta tämä aiheuttaa pelkää kuvotusta. Ehkä nuorempi mies - vanhempi nainen asetelma on uusi ja raikas kun taas toisinpäin kliseinen ja kulunut? Tiedä häntä.

EDIT: täytyy hetimiten korjata, että tuossa yllä aiemmin ollut linkki Hesarin juttuun oli vahinko. Se oli aiemmassa versiossa ja siihen liittyi ihan toinen teksti. JOS nyt joku sen aukaisi ja mielensä pahoitti. Tarkoitus oli viitata 7 päivää -lehden tasokkaaseen uutiseen, joka nyt linkin takaa pitäisi löytyä. Tekniikka on ihmeellinen.