Se kuningasidea, jonka kehuskelin saaneeni, on työajan uudelleenjärjestely. Nyt, kun teen lyhennettyä työviikkoa, tuntuu usein siltä, että päivä jää auttamattomasti kesken kun kuopus tulee minua 12.30 hakemaan. Iltavuorossa taas ei voi paikata ihan kaikkea, koska silloin olen yksinään vastuussa asiakkaista ja heidän tarpeidensa mukaan mennään. Kuopuksen isän uuden työn myötä kuopus aloittaa iltapäiväkerhossa ensi viikolla. Se sai aivoni käyntiin ja mietin, josko saisin minäkin siinä samalla järkeistettyä muutamia asioita. Yksi on se, että päivä voisi olla vähän pidempi, jos oloni sen vaan suinkin kestää. Vastaavasti pitäisin sitten perjantain kokonaan vapaana. Luulen, että tämä vähentäisi kokonaisaltistustakin.
Ajattelin aluksi pitää kuopusta iltapäiväkerhossa maanantaina ja keskiviikkona - niin, ja torstaina isänsä hakee hänet sieltä myös. Tiistaina on sarjakuvakerho koulun jälkeen joten iltapäiväkerhoon ei tarvitsisi jäädä ollenkaan. Perjantait olisivat vapaapäiviä aina, osittain siksi, että joka toinen perjantai kuopus on koulustakin poissa ja jos minä pidän perjantain vapaata, kuopus voi kernaasti tulla kotiin heti koulusta suoraan. Iltapäiväkerhopäivinä minä pääsen kauppaan ilman lasta, tätä olen ikävöinyt toden teolla, kun kuopus on tähän saakka hakenut minut töistä. Nyt minä haen hänet koululta. Lisäksi saan vähän väljyyttä kokouksiin sun muihin, ei tarvitse joka kerta erikseen hommata lapsenvahtia. En pane pahekseni sitäkään, että oma aika vähän lisääntyy.
Ajattelin aluksi pitää kuopusta iltapäiväkerhossa maanantaina ja keskiviikkona - niin, ja torstaina isänsä hakee hänet sieltä myös. Tiistaina on sarjakuvakerho koulun jälkeen joten iltapäiväkerhoon ei tarvitsisi jäädä ollenkaan. Perjantait olisivat vapaapäiviä aina, osittain siksi, että joka toinen perjantai kuopus on koulustakin poissa ja jos minä pidän perjantain vapaata, kuopus voi kernaasti tulla kotiin heti koulusta suoraan. Iltapäiväkerhopäivinä minä pääsen kauppaan ilman lasta, tätä olen ikävöinyt toden teolla, kun kuopus on tähän saakka hakenut minut töistä. Nyt minä haen hänet koululta. Lisäksi saan vähän väljyyttä kokouksiin sun muihin, ei tarvitse joka kerta erikseen hommata lapsenvahtia. En pane pahekseni sitäkään, että oma aika vähän lisääntyy.
Sitten se kuningasidea. Ajattelin, että voisin hyödyntää hetken töitteni jälkeen ja ennen kun haen kuopuksen paitsi käytännöasioiden hoitoon kylällä myös kävelyyn. Voisin tuulettaa työpäivän pölyt päästäni, tehdä lyhyen tai pidemmän lenkin jaksamisen ja sään mukaan. Mutta se olisi mahdollista tehdä. Ai että tulin onnelliseksi näistä uusista ajatuksista! Ja siltikään kuopus ei joutuisi olemaan iltapäiväkerhossa kahta-kolmea pidempään ja vain kahtena minun päivänäni. Varsin kohtuullista kaikille. Ystävä lahjoitti jo repunkin, jos haluan käydä kaupassa jalkaisin. Niin, ja kuopuksen isä maksaa kerhomaksun. Win-win!
***
Kyömy. Kyömyllä nenällä pysyy lasitkin paremmin. On jäänyt uudet esittelemättä, mutta kovasti olen niihin ollut tyytyväinen. Ja vaihdellut vaatetuksen ja mielialan mukaan. Sairio kommentoi Vanhuus ei tule yksin -kirjoitustani, että ei tulekaan, se tulee käsi kädessä viisauden kanssa. Ja moniteholasit päässä. Minä en vielä sellaisia saanut, mutta nuo ovat tavallisten ja kaksitehojen välimuodot, antistress-lasit. "Kaikille kaukolasien käyttäjille sopiva lisäominaisuus, joka vähentää silmien väsymistä lähelle katsottaessa." Jep, jos minussa muuta stressitöntä ei olekaan niin ainakin silmät ovat!